Pieniä joululahjoja

Ompelin jämätilkuista joululahjoiksi värikkäitä keittiörättejä. Koska keittiörätti ei ole mikään kaikkein romanttisin lahja, halusin tehdä paketista kivannäköisen, joten käärin niistä kirjavia kuppikakkuja. Halusin hyödyntää kankaanjämiä mahdollisimman tehokkaasti, niinpä tein monenkokoisia rättejä. Rätit voi pestä 60 asteessa ja käyttää uudelleen monta kertaa.

Tilasimme myös laatikollisen mehiläisvahalevyjä kynttilöitä varten. Ensisijaisesti omiin kynttilätarpeisiin, mutta näitä teimme myös lahjoiksi. Lapset käärivät innolla ison kasan kynttilöitä. Mehiläisvahakynttilä palaa puhtaasti ja tuoksuu miedosti hunajalle.

Leipäherkku

Leivoimme maltaista ihanaa makeaa leipää, joka käy pullan korvikkeena oikein hyvin. Aiemmat joululeivän leipomiskokeilut ovat olleet jonkinasteisia pettymyksiä, joten tämä oli mukava yllätys. Ohjetta en ihan tietenkään pystynyt noudattamaan, enkä sitä lappua enää löydäkään. Samantapainen ohje löytyy täältä.

Adventtikalenterin ihanuus ja kamaluus

Itsetehdyssä ikikalenterissa on se ihanuus, että sieltä löytyvä yllätys voi olla melkein mitä vain! Jotain pientä ja söpöä, itsetehtyä, kenties hyödyllistä vaikkapa jouluvalmisteluihin liittyvää tarviketta. Ja sitten siinä on se kamaluus, että joka ilta on tontun muistettava laittaa pikkuyllätys taskuun. Nyt 11. päivänä, ideoita ja yllätyksiä on vielä jäljellä, mutta vähän jännittää kuinka on ensi viikolla asian laita. Mutta en voi kestää ajatusta kaupan pahvikalenterista (kuten Taateli sellaista kutsuu, kinutessaan sellaista nyt joka kauppareissulla viimeisen kuukauden päivät), jonka tavaroista ei ole mitään takeita. Ja tarvitseeko lapsi ylipäätään joulukalenterin? Tarvitsee! Tai äiti ainakin. Kun viime vuonna matkoilla ollessamme meinasin että se on turhuutta, minulta tivattiin monta kertaa päivässä että koska se joulu tulee, ja milloin on adventti? Onko se nyt? Joko se on pian? Jouduin pyörtämään ajatukseni ja noudimme pikaisesti kauniin kuvakalenterin Taatelille. Nyt joulunodotus on selkeää, kun joka taskusta on löytynyt yllätys, on joulu saapunut.

Tämä kalenteri on tehty Marimekon tilkuista, jotka löysin kotoa. Numerot on "kirjottu" ompelukoneella vapaasti. Sydämiin liimasin yläreunaan tukikangasta vahvikkeeksi. Ja tähtihän tuosta kuusesta vielä puuttuu...

Sommittelua

Paketeista on saatu mm piparimuotteja, hiuspinnejä, piparikoristeita, tarroja ja crocs-kenkiin koristeita

P.S. Blogger tekee jotain kummallista kuvilleni minulta kysymättä, joten laatu (jo ennestään kyseenalainen) on mitä sattuu!

Kranssi

Piti saada ovikranssi. Tiimarin alesta muutama tarvike, kaapista villaa ja metsiköstä lapset havuja ja varpuja hakemaan. Sitten koukuttavaa neulahuovutusta tovi ja kranssin vartijalle vielä siivet ja kruunu heijastinkankaasta. Jotkut valot tähän voisi vielä laittaa.

Mekko tilkuista

Uusimman Ottobren Pumpkin Pie-kaava tuli kuin tilaukseen. Olen suunnitellut tilkuista tehtävää mekkoa mielessäni ja tehnytkin kierrätysmateriaaleista sellaisen kesäversion. Tähän mekkoon tuli lähinnä uusia kankaita, sydäntrikoota lukuunottamatta. Se on eräästä Rusinan paidasta, joka kärsi saippuavaurion Havaijinmatkalla. Hotellin saippuan kanssa likoamaan unohtunut lempipaita menetti väriä isojen länttien verran, mitä lie syövyttävää saippuaa mahtoi olla. Siksi olen iloinen että paita sai nyt uuden elämän tilkkumekossa. Muutenkin olen tyytyväinen mekkoon ja etenkin tuohon tikkiin, jota käytin taso-ompeleena. Ompelukone toimii nyt huollon jälkeen niin hyvin, että on mukava kokeilla uusia juttuja, tosin kaksoisommel takkuilee edelleen joidenkin lankojen kanssa. Siksi tikkasin pääntien resorikaitaleenkin tuolla samalla ompeleella. Parasta on kuitenkin se, että mekon käyttäjä tykkää.

Hihansuihin tein kuminauhakujat kanttauksen sijaan

104-110-kokoa käyttävälle tuli sopiva mekko 122-kokoisesta kaavasta hieman kavennettuna. Hihoissakin on runsaasti pituutta.

Villaa viimaan

Taatelin välihaalari on ommeltu merinovillaneuloksesta ja siinä on tavalliset puuvillaresorit. Koko on noin 110 ja malli on muokattu muokkaamastani Ottobren kaavasta käyttäjälleen sopivaksi, eli lahkeista pitkäksi ja kapeaksi. Sivusaumat on jätetty pois, niin ja huppuakaan ei tietenkään välihaalarissa tarvita.

Äiti, osaaksä tehdä näin?

Kypärämyssyn sivukappaleet on samaa merinoneulosta ja keskipala merinointerlockia. Myssystä tuli juuri sopiva!

Rusina on mielestään jo niin iso, että hiukset on laitettava aamuisin poninhännälle.

Hihaton aluspaita on merinoribbiä ja se on tehty ilman kaavaa (ja sen kyllä huomaa). Taatelin mielestä on jotenkin hienoa että aluspaita on hihaton. Paidassa on sivusauma vain toisella puolella.

Nukenvaatteita

Ostimme lapsille tavoistamme poiketen kylvetettävän nuken, The Muovinuken. Reppanalla ei ollut muuta vaatetta kuin vaippa, tietenkään, kun kylpyyn oli menossa. Siispä minikokoista jumpsuittia nyhertämään pahimpaan paleluun. Eipä näistä tilkkukopan pinta juuri vajene, mutta saahan mukavaa harjoitusta vapaalla kädellä leikkelyyn summamutikassa. Myös kankaita tulee yhdisteltyä rohkeammin, kun tietää ettei vaatteen käyttäjä ole krantuimmasta päästä. Sukkahousut saa kivasti vanhoista sukista, nämä siis kokoa alle 24, kun eivät Rusinallekaan enää mahtuneet. Idea on vanha, eikä siis omani, mutta otin kuvat eri vaiheista, jos vaikka jollekin tämä on uusi vinkki. Eilen kylpynukke Elsa sai kaverin, kun Rusina kidnappasi mummilasta mukaansa pehmeävartaloisen, niinikään muovisen Iia-nuken. Nyt saan siis tehdä vaatetta kaksin kappalein... Aloitin myssyistä, kun ilmakin on jo pakkasen puolella.

Sukat leikataan lahjekappaleiksi.

Ommellaan lahjesaumat.

Laitetaan lahkeet sisäkkäin op:t vastakkain ja ommellaan etu- ja takasaumat.

Yöpuku

Rusina kasvaa pituutta kohisten, joten uusille yöpuvuille on tarvetta. Tämän tein luomulaatuisesta trikoosta. Resori on Marimekosta ja se vaikuttaisi olevan tooodella joustavaa laatua, huomioin asian ensi kerralla sitten. Kaava Ottobresta.

 

Pikkuinen takki

Tämän takin tein Rusinalle jo talvella, mutta se on jäänyt päivittämättä tänne. Kaava on muunnelma Ottobren Teddy Bear-kaavasta. Päällys on jämäkkää retrokangasta, vuori oranssia tikkivanua, taskut ja muut somisteet jämäpaloista. Tämä oli muistaakseni melko kivuton projekti, tai sitten aika on kullannut muiston. Tykkään takista hurjasti ja nyt on kovat paineet saada tehtyä Taatelille yhtä kiva takki.

Punajuuripihvit

4-5 punajuurta raastettuna
(1-2 porkkanaa raastettuna)
halloumijuusto raastettuna
n.1dl kermaa/kaurakermaa/kermaviiliä
0,5-1dl korppujauhoja
2 munaa
1-2 valkosipulin kynttä murskattuna
pieni sipuli hienoksi silputtuna
1tl minttua
mustapippuria rouhittuna
voita

Sekoitetaan muut aineet ja annetaan korppujauhojen vähän turvota sillä aikaa kun raastetaan juurekset ja juusto. Sekoitetaan taikinaksi. Halloumijuusto on niin suolaista, että suolaa ei välttämättä tarvitse lisätä lainkaan. Annostellaan lusikalla ja taputellaan pellille, leivinpaperin päälle pihveiksi. Laitetan vielä pieni voinokare jokaisen pihvin päälle ja paistetaan uunissa 175 asteessa noin 20 minuuttia. Tästä määrästä tulee kaksi pellillistä, eli 18kpl.

Tarjoillaan esimerkiksi keitettyjen spelttisuurimoiden ja sienimuhennoksen kanssa.

Perusvaatetta

Olen ollut kankaanostolakossa. Lasten vaatteissa olen erityisen kyllästynyt pinkkiin, joten varon hankkimasta etenkään pinkkejä kankaita enää. Alesta ostin kuitenkin hirmu söpöä keijutanssikangasta, jossa ihastuin mintunvihreään ja violettiin väritykseen. Kuvion uskoin miellyttävän tyttäriäni, joilla alkaa olemaan mielipiteitä oman pukeutumisensa suhteen.

Ompelukin on ollut hiukan jumissa ja aika on kulunut lasten vaatteiden nimikointiin, kun nuohan nyt aloittelevat päiväkotielämää, Rusina ihka ensimmäistä kertaa. Haikeaa, mutta onneksi on pehmeä päiväkoti, muuten pitäisin kotona. Rusinan jatkuva housupula vauhditti ompelujumin loppumista ja syntyi vaikkapa päiväkotiin sopiva setti. Näihin itsetehtyihin housuihin koetan nyt laitella jotain merkkiä että lapset tietävät kummin päin puetaan. Taskun laitan näköjään joka mekkoon ja tunikaan, näyttää muuten kaljulta. Ja entäs aarteet, nehän on saatava johonkin!

Kuninkaallisen ihanaa

Pohja:
n.100g voita
3rkl intiaanisokeria
puoli desiä vettä
1,5dl täysjyväspelt-jauhoja
1,5dl mantelijauhoja
1tl leivinjauhetta
1/2 tl kardemummaa

Täyte:
1-2dl vadelmia
2-3dl mustikoita
purkki kermaviiliä
2 munaa
1rkl intiaanisokeria
ripaus vaniljaa tai 1tl vaniljauutetta

Voi ja sokeri vaahdotetaan ja lisätään hiukan vettä tai muuta nestettä. Kuivat aineet sekoitetaan keskenään ja lisätään voivaahtoon. Taputellaan (voidellun) piirakkavuoan pohjalle ja reunoille. Munat vatkataan kevyesti kermaviiliin ja maustetaan sokerilla ja vaniljalla. Kaadetaan pohjan päälle marjat ja kermaviiliseos. Paistetaan 175 asteessa kypsäksi. Nautitaan puutarhassa tai parvekkeella teen tai kahvin kanssa.

Ne kasvoivat melkein itsestään

Kuin hiukset. Löysin kesäkurpitsat pihalta tänään. Niitä on vain kasteltu silloin tällöin.

Tomaateista olen nyppinyt varkaita, eikä silti ole varmuutta että ne ehtivät kypsyä.

Monenlaista ruuanlaittoa ja hetkittäistä syksynhajua

Hui. Lapset odottavat jo päiväkodin akua. Se tuoksuu syksylle, vaikka lomaa on vielä jäljellä jotain kolme viikkoa. Auringonkukat nuokkuu raskaina ja toivon että niihin tulee siemeniä, että saadaan ensi vuonna taas laittaa uudet kukat. Suunnittelen mittavaa nimikointioperaatiota, johon liittyy Lidlistä ostettu leimasin ja kapea keltainen puuvillavinokantti.

Teimme pitsaa, nyt tein taikinan pelkästä speltistä kuten ennen muinoin oli tapanani. Taatelin pitsaan tuli pähkinöitä, rusinoita, tonnikalaa ja auringonkukan siemeniä, suureksi keoksi keskelle pitsaa.

Lappeenrannan SPR-kirpalta löytyi neljällä eurolla kirja Ranskalaisen keittiön salaisuudet, josta kertovan hauskan elokuvan näimme joku aika sitten. Kirja on hirmu viihdyttävää luettavaa, vaikkei aikoisi mitään ruokaa laittaakaan. Ohjeista on nyt kokeiltu burgundin pata, jonka valmistukseen meni hikiset 4 tuntia. Se kannatti. Helppo sanoa, kun osallistuin vain syömiseen. Seuraavaksi voisi kokeilla esim täälläkin ylistettyä ratatouillea, nyt kun hyviä vihanneksia on saatavilla yllin kyllin.