Kesäpaitoja kesätytöille

Tammi-ja helmikuu oli ihan plääh. Maaliskuu on herättänyt minut eloon ja samalla blogin. Ja nyt on takatalvesta huolimatta kevättä rinnassa, sillä olen ensimmäistä kertaa ihastunut kaavaan! Teinkin näitä heti kolme kerralla, perhoskankaasta molemmille tytöille, mutta erivärisillä kanteilla. Meillä odotetaan kesää ja kesätekemisiä kovasti. Hyvä ettei rantakassia ole valmiiksi pakattu.

Tein myös ekaa kertaa tällaisen kikan: silitin joustavaa liimaharsoa helmataitteen väliin. Olipa se järkevää!

Ommel ei yritä yhtään kupruilla ohuessa trikoossa, eikä nuppineulojakaan tarvita käänteen telemiseen. Tämä onkin suosikkiompeleeni kranttuilevan kaksoisneulan tilalle.

Kaava on siis Hoops Ottobre 3/2012, vähän pidennettynä

Talven mittaan ommeltua

Blogi on hiljainen, mutta ompelukone ei. Värikästä vaatetta talven harmauteen.

Liivimekko joustofroteesta hyväntekeväisyyshuutokauppaan omalla kaavalla

Hupparimekko joustofroteesta Taatelin toiveiden mukaisella läpitaskulla

...ja siihen sopivat legginsit rusettiapplikaatioilla.

Huppari ompelukerhon salaiseen vaatevaihtoon pienelle pojalle

Hupussa tupsuna vanutäytteinen tähti

Taatelille tilkuista pikkareita Ottobren kaavalla

Lahjapaita 2-vuotiaalle synttäripojalle

Villarannekkeet veljen vaimolle

Villapöksyt eräälle aivan uudelle tulokkaalle

Trikoobody samaiselle tulokkaalle Ottobren kaavalla

Lasten lapaset, voisin sanoa että viimeiset sellaiset. Oma kaava.

Luomutrikoinen jättitaskupaita, joka odottaa kaapissa Rusinan kasvamista

Last but not least. Erääseen hullutukseen osallistumisen satoa.

Edullista arkiruokaa

Vakiosilakkaohjeeni on tällainen:

n.600g tuoreita silakkafileitä
150g sulatejuustoa
2dl kermaa + loraus vettä
tilliä, paprikajauhetta, suolaa, pippuria

Kastike tehdään kattilassa sulattamalla juusto kermaan, maustetaan paprikajauheella.

Ripotellaan fileille tilliä ja suolaa

Kääritään rullalle voilla voideltuun vuokaan

Kaadetaan kastike päälle ja paistetaan 200 asteessa n.25min

Nautitaan perunamuusin ja raikkaan salaatin kanssa!

Tupsuhattu

Tämä on muunnelma eräästä hiippamyssystä, johon olen itse piirtänyt kaavan. Myssy istuu tosi kivasti lapsen päähän. Päällinen on tämänhetkistä lempimateriaaliani puuvillaneulosta ja vuori kestosuosikkiani merinovillaa. Tupsussa on heijastinnauhaa mukana ja leuan alla on nepparikiinnitys

.

Pieniä joululahjoja

Ompelin jämätilkuista joululahjoiksi värikkäitä keittiörättejä. Koska keittiörätti ei ole mikään kaikkein romanttisin lahja, halusin tehdä paketista kivannäköisen, joten käärin niistä kirjavia kuppikakkuja. Halusin hyödyntää kankaanjämiä mahdollisimman tehokkaasti, niinpä tein monenkokoisia rättejä. Rätit voi pestä 60 asteessa ja käyttää uudelleen monta kertaa.

Tilasimme myös laatikollisen mehiläisvahalevyjä kynttilöitä varten. Ensisijaisesti omiin kynttilätarpeisiin, mutta näitä teimme myös lahjoiksi. Lapset käärivät innolla ison kasan kynttilöitä. Mehiläisvahakynttilä palaa puhtaasti ja tuoksuu miedosti hunajalle.

Leipäherkku

Leivoimme maltaista ihanaa makeaa leipää, joka käy pullan korvikkeena oikein hyvin. Aiemmat joululeivän leipomiskokeilut ovat olleet jonkinasteisia pettymyksiä, joten tämä oli mukava yllätys. Ohjetta en ihan tietenkään pystynyt noudattamaan, enkä sitä lappua enää löydäkään. Samantapainen ohje löytyy täältä.

Adventtikalenterin ihanuus ja kamaluus

Itsetehdyssä ikikalenterissa on se ihanuus, että sieltä löytyvä yllätys voi olla melkein mitä vain! Jotain pientä ja söpöä, itsetehtyä, kenties hyödyllistä vaikkapa jouluvalmisteluihin liittyvää tarviketta. Ja sitten siinä on se kamaluus, että joka ilta on tontun muistettava laittaa pikkuyllätys taskuun. Nyt 11. päivänä, ideoita ja yllätyksiä on vielä jäljellä, mutta vähän jännittää kuinka on ensi viikolla asian laita. Mutta en voi kestää ajatusta kaupan pahvikalenterista (kuten Taateli sellaista kutsuu, kinutessaan sellaista nyt joka kauppareissulla viimeisen kuukauden päivät), jonka tavaroista ei ole mitään takeita. Ja tarvitseeko lapsi ylipäätään joulukalenterin? Tarvitsee! Tai äiti ainakin. Kun viime vuonna matkoilla ollessamme meinasin että se on turhuutta, minulta tivattiin monta kertaa päivässä että koska se joulu tulee, ja milloin on adventti? Onko se nyt? Joko se on pian? Jouduin pyörtämään ajatukseni ja noudimme pikaisesti kauniin kuvakalenterin Taatelille. Nyt joulunodotus on selkeää, kun joka taskusta on löytynyt yllätys, on joulu saapunut.

Tämä kalenteri on tehty Marimekon tilkuista, jotka löysin kotoa. Numerot on "kirjottu" ompelukoneella vapaasti. Sydämiin liimasin yläreunaan tukikangasta vahvikkeeksi. Ja tähtihän tuosta kuusesta vielä puuttuu...

Sommittelua

Paketeista on saatu mm piparimuotteja, hiuspinnejä, piparikoristeita, tarroja ja crocs-kenkiin koristeita

P.S. Blogger tekee jotain kummallista kuvilleni minulta kysymättä, joten laatu (jo ennestään kyseenalainen) on mitä sattuu!